So the drama

Minä olen ollut taas hidas. Jos haluatte lukea mitä mieltä olen Jokelan media-uutisoinnista, voitte lukea esimerkiksi ystäväni Juhon näkemyksen asiasta tai sitten jokelalaisten avoimen kirjeen medialle.

Mutta puhun silti aiheesta vähän isommassa kontekstissa. On nimittäin tunnustuksen aika: minä olen joskus kuunnellut Radio Novaa. Pari päivää sitten korviini kuului seuraavanlainen rivi:

"RADIO NOVAN UUTISET PITÄVÄT SINUT AJAN TASALLA KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TUNTIA VUOROKAUDESSA. KUN ME TIEDÄMME NIIN SINÄKIN TIEDÄT."

Ja minä olin että heetkinen... haluanko minä oikeasti tietää 24 tuntia vuorokaudessa mitä maailmalla tapahtuu? Siis yleisesti ottaenkaan? Otetaanpa esimerkiksi nyt tuo Jokela kun se kerran siinä oli. Mediasta olisi saanut merkittäviä tietoja aiheesta, esim:

• kuka kuoli
• mihin ammuttiin
• millä patruunoilla
• lensikö veri
• mikä oli ampujan lempiruoka
• miten tämä oli suuren viattomuuden päättyminen
• mikä tämän kaiken takana oli (ikuisella spekuloinnilla)

Itsehän en tiedä mitä vaikkapa iltapäivälehdet kirjoittivat, kun mässäilyn magnitudi oli jokseenkin hirvittävä. Tietoisesti ellotuin ja jätin hankkimatta kaiken painotuotteen jossa aiheesta jauhettiin. Radionkin ehdin sulkea melkein heti (tai no, vaihdoin cd-soittimeen Bumblefootin Normalin, joka yllättävää kyllä oli varsin normaalia), mutta ehdin kuulla kuinka Radio Novassa itkevät ihmiset soittivat, kertoivat etteivät olleet menettäneet Jokelassa ketään mutta että kuinka kaikki pitää nyt kieltää. Perään soitettiin Josh Grobanin versio You Raise Me Upista.

Nyt ensinnäkin se asia, että minua ainakin raivostuttaa tuo. Miksikö? No nyt noista menehtyneistä ihmisistä muistetaan aina päällimmäisenä se, mihin he kuolivat. Ei sitä miten elivät. Yhtäkkiä heidän elämistään tuli sivujuonteita tuollaiselle isolle kriisille. Taustatarinoita "päätarinalle". Ja se on minusta epäreilua. Nyt aina kun heitä muistetaan, ensimmäisenä tulee mieleen tuo Jokela. Paitsi jos halutaan toiveista ja suunnitelmista puhua, niin se jotenkin löpsähtää ulos mässäilevänä kriisilihapullana. Että kauhea oli se ampuja kun vei tältä tyypiltä unelmat. Ja taas on päähenkilönä surmatyö. Että elämän tarkoitus olikin kuolla siinä tapahtumassa.

Toisekseen: mitä hyötyä tuollainen uutisointi tuo kenellekään? Anteeksi jos kuulostan irvokkaalta, mutta Jokela-uutisella on vain ja ainoastaan shokkiarvo. Se ei tule muuttamaan mitään. Vai mitä muutoksia näitte Myyrmannin jälkeen? Ette juuri mitään. Surmatyöt olivat traagisia ja kamalia mutta oikeasti niiden näin perinpohjainen penkominen ei tuo mitään lisää. Eikä mielestäni ole järkeä hirveän pitkää poliisitutkintaakaan tähän järjestää. Tekijä on kuollut. Jossain vaiheessa saadaan koko totuus selville (miinus ne tärkeät pointit tekijän päästä) ja siitäkään ei ole kenellekään hyötyä.

Ainoa vain mikä jää on ahdistus, jota jatkuvasti mikrofoni kädessä juttua saalistavat tyypit eivät ainakaan paranna.

Jokelasta jäi pieneen kylään pahat arvet. Meille muille jäi paha mieli. Siitä ei ollut mitään hyötyä enkä tämän jälkeen asiasta enää kirjoitakaan. Mutta lukekaa nuo yllä linkittämäni jutut. Myös Lehti on julkaissut aiheeseen liittyviä erittäin osuvia "uutisia".

Periaatteessa edesautan tapauksen medianäkyvyyttä pelkästään kirjoittamalla siitä, mutta tässä tapauksessa uskon että syy oli painavampi kuin seuraus. P.S. Jos olet paikalla, lähetä kännykuvia.