Vapaa vanki

Haluaisin ajatella olevani vapaa mies. Kaikki eivät varmaankaan tosin olisi kanssani samaa mieltä.

Pari kuukautta sitten ostin itselleni asunnon. Nyt eturivi jo huutaa vapauttani vastustaen: "perseesi on pankilla, päiväsi tunnit työllä, olet jäänyt jumiin samaan paikkaan tekemään samoja asioita". En allekirjoita.

En allekirjoita, sillä uskon, että ihmisen tulee asua jossakin. Missä sitten asuisin? Vuokralla, jossa vuokraisäntä voisi roikottaa minua ehtojensa mukaan. Loisimaan kavereiden nurkkiin? Eläisin riippuvaisena toisten hyväntahtoisuudesta ja kun se päättyisi, joutuisin omilleni.

Olisinko asunnottomana vapaa? En olisi. Päiväni tunnit kuluisivat pohtien, mihin menisin, kun ei olisi paikkaa minne mennä. Elämän tunnit kuluisivat pelkän selviytymisen ylläpitoon, ja olisin jälleen vanki - hyvin työlään elämän vanki.

Joten ostin asunnon. Ja totta on se, että minulla on velvollisuuksia. En ole vapaa tekemään aivan mitä haluan, jos haluan ylläpitää sitä status quota johon olen nyt päätynyt. Jos taas koen haluavani rikkoa tämän illuusion varmuudesta, voin sen hyvin tehdä. Voin myydä asuntoni ja lopettaa työni. Voin jäädä "vapaana miehenä" vapaasti leijumaan. Mutta mitä tekisin sitten? Kokemus on osoittanut, että tämänkaltainen leijunta asettaa elämän tavallaan pysäytyskuvalle. Tuntuu, etten pääse mihinkään suuntaan.

Joten totta on se, että minä en ole vapaa ja minun on lyhennettävä lainaa, mutta jonakin päivänä olen riippumaton, ainakin taloudellisesti. En lähtökohtaisesti halua omistaa asioita vain omistamisen takia, mutta illuusio riippumattomuudesta ja vapaudesta kiehtoo minua. Toisaalta en halua olla riippuvainen muista, toisaalta se johtuu myös siitä, etten tahdo olla toisille taakka.

Pääasiallinen vapaus minulle kuitenkin on mahdollisuus tehdä sitä mitä haluan. Jos töissäkäyminen mahdollistaa elämälleni puitteet, että voin vapaa-aikani hetkinä tehdä haluamiani asioita, koen olevani vapaampi, kuin että jos eläisin näennäisesti tunneiltaan vapaata elämää, jossa kuitenkin vaihtoehtoni ovat tarkasti rajattuja ja rajoitettuja.

Koen, että nyt kaikki on hyvin. Onko tulkintani oikea vaiko vain tökeröä itsepetosta, päättäkää itse. Valintanne on täysin vapaa.