Hush little baby don't say a word

En minä halua kirjoittaa tästä aiheesta. Ihan totta. Ei tästä ole mitään sanottavaa. Ainakaan minulla pitäisi olla.

Siis siitä, että Kauhajoella ammuskeltiin koulussa.

Esitän surunvalitteluni kaikille, joilla oli paikalla läheisiä, jotka loukkaantuivat tai saivat surmansa. Pitäkää suruaikaa.

Ja enempää en teille asiasta sanokaan. Ainakaan en kauhistele ja pohdi, mihin maa on menossa. En, koska en osaa tahi kykene. Ei minun kuulu teidän suruanne viedä, se tuntuisi vähän oudolta. Ihan niin kuin teistäkin tuntuisi oudolta surra jos minulle sattuisi jotain. Myötätuntoa ehkä tuntisitte, mutta ette osaisi oikeasti surra mitään, koska ette tunne minua.

Mutta jotkut yhtäkkiä heräävät tällaisten tilanteiden yhteydessä paniikkiin. Alkavat puhua siitä, miten kaikki on tehty väärin. Miten asioita tulee asettaa laittomaksi. Miten jos sekin poliisi olisi ottanut pojalta pyssyn pois, kaikelta olisi vältytty.

Yhtäkkiä jokainen tietää just eikä melkein miten asiat olisi PITÄNYT hoitaa. No, harmin paikka. Maidolla on taipumus kaatua. Ja tässä päästään siihen, mikä minua suunnattomasti otsaan ottaa ja raivostuttaa: jälkiviisauteen. On ihmisiä, jotka ovat jälkiviisaita ja on ihmisiä, jotka ovat jälkiviisaita ja alkavat sen perusteella syyllistää.

Olette ihan varmasti tavanneet näitä. Ihmisiä, jotka syyllistävät toisia, kun eivät osanneet käyttäytyä juuri aiemmin epänormaalisti poiketen. "Jos olisit ottanut toiset housut mukaan juhliin, sinun ei tarvitsisi nyt kulkea tahraisissa pöksyissä." Kuka tekee sellaista? "Jos olisit yhtään miettinyt kaupassa, olisit ostanut jääpala-astian ja nyt sinulla olisi jäitä kun otsaa pakottaa."

Ja nyt kun tapahtuu jotain, mitä kukaan ei osaa odottaa, aletaan jälkiviisaasti hakemaan syypäitä. Kenen olisi PITÄNYT huomata. Kenen olisi PITÄNYT toimia. Kyllä, syy on sinun! Ja sinun siellä! Ja erityisesti SINUN! Loppujen lopuksi syyllistetään ihmisiä joilla on jo valmiiksi hirveä olo.

Antakaa olla. Ja haluan toistaa mitä sanoin Jokelankin suhteen aiemmin: en aio ostaa ainuttakaan iltapäivälehteä tai kuunnella sitä pirun Novaa jossa huomenna vollotetaan kilpaa ja sitten ennen mainoksia kuunnellaan vielä Josh Grobanin You Raise Me Up. Menen mediapimentoon hetkeksi.

Voisin myös asettaa vetoomuksen medialle että elkää nyt hyvät ihmiset menkö mikki kädessä joka ikisen kumminkaiman ja naapurin sedän luo utelemaan että millaista oli. Muistatte vielä millaista oli viimeksi.

Toisaalta, muistatte myös ehkä myyntiluvut, joten vetoomukseni on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Ei minulla ollut mitään sanottavaa.

Hus lukemasta.