Ärsyttää kun ärsyttäjää ärsyttää

Oletteko koskaan elämässänne päätyneet tilanteeseen jossa ihan oikeasti puhutte persienne kautta? Siis "talking out of your ass"?

Olette, tai valehtelette. Tämä tapahtui minulle joitakin tunteja sitten. Ärtyneenä puhuu helposti ohi suunsa ja saattaa silloin myös loukata ihmisiä, joita ihan viimeiseksi pitäisi. Mutta tämä oli ihan hyvä opetus minulle.

Monta kertaa nimittäin huomaa ettei oikeasti hyväksy itsessään sitä, mitä vaatii muilta. Niin kävi nytkin.

Ajatusmalli meni suunnilleen näin. Oli tapahtuma X, josta sain kielteistä palautetta. Koska koin, että tapahtuma X oli just eikä melkeen vain ja ainoastaan henkilökohtainen ja oma ongelmani, minua ärsytti se, että ihmiset tekivät asiasta ongelman. Tein siis ongelman siitä, että muut ihmiset eivät osanneet olla tekemättä ongelmaa asiasta jossa ei ollut ongelmaa.

Jos sen sijaan olisin osannut ottaa asian vastaan ärsyyntymättä ja ollut viilipyttynä, en olisi melkein suututtanut hyvää ystävääni, joka yritti vain tuoda omat sanani minulle itselleni tutkittavaksi. Käskenyt käyttämään päätäni kun sellainen minulla on.

Mutta nämä ovat hyviä, puhdistavia riitoja. Niissä tajuaa jälkeenpäin tekemänsä mokat ja huomaa jälleen kerran sen, ettei oma käytös ole aina puhtoista, saati järkeenkäypää puuhaa.

Mutta tosiaan. Mikään ei ärsytä ihmisiä niin, kuin heidän ärsytyksensä leimataan mitäänsanomattomaksi. Tätähän minä tein, ja sain siihen lääkityksen. Tehokkaasti ja muutamalla yksinkertaisella lauseella omat sanani käännettiin minua vastaan ja tajusin miten lapsellinen olen ollut.

Ehkä olen nyt kypsempi, mutta älkää tuoko kameraa. It's not a Kodak moment. Kiitos silti vastaottelijalleni ymmärryksestä :)