Everything you know is wrong

Joskus taannoin kirjoitin siitä, kuinka uskon jokaista mielipidettä, kuinka absurdi sitten olisikaan, kohden olevan tismalleen vastakkainen mielipide. No, ehken ihan nielemättä, mutta ajatus on hauska. Siis se, että jokainen on yhtä aikaa väärässä ja oikeassa. Pitäähän sitä asia jotenkin itselleen perustella. Tällainen "kaiken hyväksyminen" saa tosin kritiikkiä siitä, että se käytännössä latistaa kaikki mielipiteet samaksi. "Heei, mistäs ne nyt riidellään, ettäs kehtaatkin alistaa mielipiteeni samalle tasolle TUON idiootin kanssa!"

En aio valehdella, minä olen juuri sellainen ärsyttävä liberaali jonka mielestä jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ei minun tarvitse niitä muiden näkemyksiä allekirjoittaa mutta olisihan se vähän naurettavaa avautua omalla mielipiteellään joka olisi että "olen sitä mieltä ettet sinä saa olla mitään mieltä". Päinvastoin, rohkaisen mielelläni jokaista avaamaan suunsa ja sanomaan näkemyksensä etenkin itselleen tärkeistä asioista. Sen vapauden mukana tulee kuitenkin vastuu. Jotta voisi muodostaa perustellun mielipiteen, asioista pitää ottaa selvää.

Epäilen nimittäin että etenkin politiikassa ihmiset ovat liian peloissaan siitä että olisivat väärässä, että ikinä uskaltaisivat kuunnella toisen vastakommentteja ihan aidon avoimesti. Vaikka Suomessa isot puolueet ovatkin helposti nykyään kasvottomia, puolueidea noin niin kuin yleensä on hiukan erikoinen. Istunnot ovat vähän niin kuin jengitappeluita, kaikki kantavat jengin väriä ja sivaltavat toisiaan sanan säilällä puukon sijaan.

John Lennonin Imagine-kappaleessa esittämä unelma yhtenäisestä maailmasta ei ehkä toteudu siinä muodossa kuin hän haluaisi, mutta jos kansaa edustava ei saisi kuulua puolueeseen, niin ehkä selkein ennaltamäärätty vastakkainasettelu katoaisi.

Tai sitten kukko tunkiolla -ajattelu lisääntyisi. En tiedä, menkää ensi sunnuntaina äänestämään.

Avoin kirje Liisa Hyssälälle

Arvon ministeri Hyssälä!

Olen mielenkiinnolla seurannut upeaa ristiretkeänne päihteiden suurkulutuksen vähentämiseksi maassamme. Olen keskustellut useiden henkilöiden kanssa aiheesta, mutta valitettavasti jään aina vähemmistöön tovereideni melskatessa 'henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta' ja 'holhousyhteiskunnasta'. He eivät ymmärrä asiaa, saati sen ratkaisuvaihtoehtoja.

Te, ministeri Hyssälä, ymmärrätte. Teillä on näkemys ja halu toteuttaa Suomelle pätevää päihdepolitiikkaa. Erityisesti viimeisin ajatuksenne ravintoloiden aukiolon lyhentämisestä on oivallinen tapa rationalisoittaa suomalaisten alkoholinkäyttöä - kaikkihan tietävät ettei suomalainen juo muuten kuin ravintolassa!

Peräänkuuluttaisin silti hieman tiukempia toimia:

1) kansalaisten alkoholinomistaminen pitäisi kieltää, alkoholi vuokrattaisiin valtiolta (kampanja voisi olla vaikka "Humala on laina")
2) ravintoloiden aukioloaika voisi olla virastojen kanssa yhtenevä 8-16.
3) jokainen tarjoilutapahtuma voisi olla enemmänkin keskustelu siitä, mitä ravintola-asiakas oikeasti tarvitsee ja mitä ravintola tähän tilanteeseen tarjoaa. Alkoholi-anomuksen jälkeen ravintola käsittelee alkoholipäätöksen ja lainaa kansalaiselle tarvittavan määrän alkoholia.

Näillä ohjeistuksilla saamme bruttokansantuotteen nousuun ja pankkikriisit ovat mennyttä kauraa!

Mitä kunnioittavimmin,
Tuomas Peurakoski
vapaa kirjoittaja

CTRL+C / CTRL+V

Istuin aamulla linjurissa kuten niin monena muunakin arkiaamuna ja lueskelin Metro-lehteä. Se on nykyään vähän niin kuin light-versio Hesarin ja Ilta-Sanomien välimuodosta. Mutta tarkoitukseni ei tänään ollut puhua lehden asusta vaan median tavasta esittää ihmisten sanomiset. Ei, en aio kauhistella sitä kuinka media vääristelee. Aion vain esittää kainon pyynnön, että ihmiset osaisivat tunnistaa, koska heiltä haetaan tarkoitushakuista reaktiota.

Selitän pidemmän kautta.

Tekstiviestipalstan ylälaidassa komeili Heikki Paasosen naama ja vieressä lainaus: "Ellen on välillä ihan sietämätön eukko, jolta ei saa suunvuoroa." Viereen oli myös merkitty että lainaus oli Me Naisten haastattelusta ja kyseessä oli kuka muukaan kuin juontajakollega Jokikunnas.

Okei. Eihän tuo nyt sinällään maailmaa kaada. Lainaus on vain selkeästi irrotettu kontekstistaan. Mitä ilmeisimmin lauseella ilmennetään, että Heikillä ja Ellenillä on keskenään velisiskomainen työsuhde jossa toisesta voi sanoa myös negatiivisia asioita. Eikä siinä mitään, kiva että ovat tuttavallisia. Tämä ei olekaan se pointti.

Saatan nyt aliarvioida ihmisiä kun ylipäänsä pelkään tätä, mutta silti minulla on vahva epäilys että on ihmisjoukko joka ei osaa lukea lauseista niiden alkuperäistä kontekstia ja nyt olettaa että Heikki vihaa Elleniä. Tämä lukutapa ei ole ongelmallinen, jos puhutaan Idolsin juontajista. Tämä lukutapa on ongelmallinen, jos puhutaan vaikkapa politiikasta.

Esimerkkinä lukutavan (vai -taidottomuuden?) ongelmasta:

Kohta on Amerikassa presidentinvaalit. (Tiedän, on myös Suomessa kuntavaalit mutta siinä tätä ilmiötä ei vielä luojan kiitos ole.) Olemme päässeet herkullisimpaan vaiheeseen, loanheittoon. Molempien ehdokkaiden nettisivuilta sikiää videoita (McCain, Obama), joissa itse ehdokas esiintyy vasta lopussa "I approve this message"-linen kanssa. Koko muu video perustuu vastaehdokkaan kontekstista irrotettuihin lauseisiin ja niihin puhuu päälle möreä miesääni kääntäen asian niin, että vastaehdokas alkaa vaikuttaa antikristukselta. Ja se on ihan järjettömän hauskaa. Itse ainakin repeilen huomattavasti, kuinka tuomiopäivää maalataan. "Wrong about everything. Wrong for you."

Mutta vastatkaa minulle: eihän kukaan oikeasti usko niitä videoita? Eihän? Eihän ainakaan Suomessa?

Koska jos joku uskoo, manipulaattoreilla on rajumpi ote kollektiivisista kulkusistamme kuin osasin ajatella.