Huutavan ääni korvassa

Olen aina ihaillut Bad Religion -yhtyeen nokkamiestä Greg Graffinia. Greg kun aikanaan ilmoitti, että kapina on hyvästä, mutta tyhjä kapina on pahasta. Tai no, tuo ajatushan ei ole semminkään tuore, mutta Greg onnistuikin tuomaan näkemyksensä piirun verran komeammaksi hankkimalla paperit sekä yhteiskuntatieteestä että evoluutiobiologiasta. Miten Graffin sitten näitä tietojaan hyödyntää? Tekemällä punkrockia.

Kaveripiiriin kuuluu yksi jos toinenkin yleinen vastarannankiiski, jonka näkemys on valtavirtaa vastaan jo siksikin koska valtavirta on paha ja sitä tulee vastustaa. Eräs tapaus on sangen mielenkiintoinen, joka toisissa aiheissa papattaa tietämättä asiasta mitään ja toisissa aiheissa taas lukee melkein kaiken asiaan liittyvän ja vähän liittymättömänkin aineiston. Näissä kahdessa vastarinnan muodossa on etunsa ja haittansa, mutta on harvinaista päästä tutkimaan näitä molempia saman yksilön kautta.

Käsitellään ensiksi vaikkapa aihetta media. Ystävämme on autuaan irtisanoutunut kaikesta massamediasta. Se ei kuitenkaan estä häntä hyökkäämästä kynsin ja hampain koko instituutiota vastaan huutaen että aivottomat zombiet, tuhoatte mielenne, tehkää jotain muuta älykkäämpää - tutustumatta sekunniksikaan mistä oikeasti on kyse. Siinä tulee niputettua yhteen urheilu, Idols ja Big Brother.

Jännittävää tässä on se, että esimerkillä näyttäminen ei riitä, vaan toverimme on noustava sille korkeammalle kivelle huutamaan toisille, käännyttämään näitä virheensä tieltä. Voidaan pohtia, että ehkä helppo hampurilaisviihde ei kuitenkaan ole tarpeeksi arvokas kritisoitava, että siitä pitäisi ottaa selvää. Se pelkkä huutaminen riittää.

Toinen kuuma peruna mielipidejohtajallemme on maahanmuutto. Jussi Halla-Ahon myötä ensimmäistä kertaa äänestysuurnille matkannut mies jaksaa vääntää tästä aiheesta ja PITKÄÄN. Erona edelliseen aiheeseen, tällä kertaa kritiikin virta kulkee vuolaammin ja jokaista kommenttia tukemaan löytyy tilasto, uutinen tahi vain blogikirjoitus.

Tällaista kritiikkiä on sitten puolestaan työläs lukea. On vaikea setviä niiden kaikkien ulkoisten lähteiden joukosta mikä on ko. henkilön oma näkemys kyseiseen asiaan. Jos löytää huikean määrän "asiantuntevampien" ihmisten näkemyksiä omaansa tukemaan, väittäisin että silloin myös hiukan tulee pedanneeksi omaa näkemystään muidenkin suuntaan. Vähän niin kuin parviäly.

Mutta kumpi näistä sitten on parempi? No, perusteluja on mukava lukea. Mutta hyvä kritiikki ei mielestäni ole pelkästään lähteillä tukehduttamista, vaan enemmänkin dialogi jossa otetaan huomioon vastapuolen kanta eikä ainoastaan vain niitä uutisjuttuja jotka tukevat omaa näkökulmaa. Toisaalta tuo antaumuksellinen kaiken vihaaminen perusteetta on sentään tekijänsä oma henkilökohtainen mielipide, tai no - tunne.

Ei kummallakaan metodilla kuuhun pääse, mutta onpahan silti.